Search
  • Folkjykä

Mitä Folkjykä soittaa?

Lyhyt vastaus: Mitä vaan, missä on kielet. Eikä siinä välttämättä tarvitse olla kieliäkään. Yllättävän monesta esineestä ja asiasta saa (omaan korvaan) miellyttäviä ääniä aikaiseksi joko ilman treenausta tai pienellä hieromisella.


Pidempi vastaus alkaa luettelolla: kitaraa, bassoa, cümbüsia, mandoliinia, balalaikkaa, pianoa, kiippareita, haitaria, suutaan ja kaikkea, mitä voi hakata. Kitara ja basso ovat ominaisimmat soittimet: niistä on 15 vuoden aikana tullut sormieni jatke. Voin kertoa salaisuuden: vaikka yläpalkin Folkjykä-välilehdessä kerrotaan syntymäni tapahtuneen vuonna 2017, se ei aivan pidä paikkaansa.


15 vuotta sitten olin pieni poikanen, jota kiinnosti yhä vähenevissä määrin koulu ja yhä enenevissä määrin rankka metalli. Ensimmäisen vuoden hinkkasin Eko-merkkisellä sähkökitaralla Slipknotin ensimmäistä levyä: vuotta myöhemmin uskalsin tehdä aluevaltauksen Children of Bodomiin. En koskaan oppinut tiluttamaan. Kokeilin, mutta totesin, että jääköön tämä kovempien poikien huolenaiheeksi.


Aloin kiinnostua vuosien aikana yhä enemmän akustisesta musiikista: muistelisin, että Radiohead sai Paranoid Android- kappaleellaan innostettua minut akustisen kitaran soundiin. Lisäksi olen viettänyt folklapsuuden ja altistunut studiossa nauhoitettavalle folk-musiikille jo pienellä iällä. Vuosien aikana akustisen kitaran ilmaisuvoiman monipuolisuus ja orgaanisuus osoittautui voittamattomaksi yhdistelmäksi. Sillä tiellä ollaan yhä. Kerron joskus, minkä merkkisiä kitaroita minulla on ollut; tiedän, että se kiinnostaa lähinnä soittajia. Voin vesittää tunnelman ja paljastaa, ettei mitään megahienoja ja -kalliita.


Elettiin yläasteen loppua, kun ymmärsin, että Rush ja Geddy Lee ovat maailman kovimpia juttuja. Basso piti saada: tähän asti tuo instrumentti oli tuntunut lähinnä kitaraa helpommalta ratkaisulta päästä sanomaan, että olen bändissä ja todistettavasti herkkä taiteilija. Rush ja hieman myöhemmin Primus opettivat minulle, ettei basso nyt ihan kökkö soitin olekaan. Nuo juuret ovat jättäneet pysyvät slap- ja perkussiivisen soiton palstat musiikilliseen puhelinluettelooni. Esimerkiksi Vapaus on soitettu yhdellä kitaralla: siinä on läpsyttelyä, koputtelua, sekä isojen poikien hammer-on- ja pull-off-tekniikoita. Ai että! Käytin sen harjoittelussa muinaisten zen-munkkien harjoitusmetodeja: hinkkasin sitä niin kauan, että se alkoi sujua.


Mandoliinin ostin vuonna 2015, kun irkku- ja folkhommat kiinnostivat yhä enenevissä määrin. Mandoliininsoitto on muuten rankkaa hommaa: sormivoimat kehittyvät kuin itsestään. Vempele viritetään kvinttivireeseen, GDAE matalasta korkeaan kieleen. Jokainen kieli on tuplattu toisella, samassa vireessä soivalla kielellä. Nopeat tikutukset ja maalailevampi tunnelmointi mahdollistuvat riippuen siitä, soittaako kieliä tallan vai kaulan kohdalta. Mandoliinia on tullut soitettua melkoisen ahkerasti. Etenkin The Pogues on inspiroinut tässä asiassa: If I Should Fall From Grace With God- albumi vetoaa minuun huolettomuudellaan ja raakuudellaan yhä! Kuu-Ukko on esimerkki omasta mandoliinin räpeltämisestäni.


Muusikoiden.netin Tori-palsta on ollut kovassa syynissä: sieltä olen omatkin soittimeni pääasiassa ostanut. Erityisesti Muut soittimet-alalehti avaa karkkikaupan jokaisen soitineksentrikon silmien alle! Esimerkiksi cümbüsista en ollut koskaan kuullutkaan: kyseessä on turkkilainen nauhaton banjo, jolla saa varsin erikoisia juttuja tehtyä - se kun kuulostaa samaan aikaan varsin tutulta ja vieraalta länsimaisen musiikin kyllästämille aivoille. Se löytyi 2017, ja sitä tulee räpellettyä varsin säännöllisesti. Esimerkiksi Vapaus-biisin veikeän deep south-henkinen blueslikki on juurikin cümbüsilla tehty olohuoneessani. Myös balalaikan omistan, ja siitä pieni insertti saatiin Laituri-biisiin. Parhaat balalaikkabiisithän ovat oikeasti aivan jäätäviä tykittelyitä - tässä esimerkiksi balalaikkavirtuoosi Aleksei Arkhipovskyn taidonnäyte.


Soittimille ja soundeille kannattaa pitää silmät ja korvat auki - maailma on täynnä jännittäviä, hurmaavia ja pelottaviakin ääniä, jotka vain odottavat tallentamistaan. Tässä vielä linkki muutama kuukausi sitten julkaistun videoon yllä esitellyistä soittimista ja niiden roolista debyytti-EP:llä.


Rakkautta,

Folkjykä



Minä ja cümbüs suhteemme alkuaikoina, vuonna 2017.

65 views

Recent Posts

See All

Digijykä

7 kuukautta sitten meillä oli Kuntoutujat- taustaorkesterini kanssa sovittuna nelisen keikkaa ympäri Tamperetta. Keikkakunto oli kova ja tarve näyttää kasvoi sitä treenatessa. Sitten viikossa kaikki o

 

©2020 by Folkjykä. Proudly created with Wix.com